~049~

Linneus vietti paljon aikaansa maalaamalla. Koulun jälkeen hän yleensä tuli kotiin ja teki läksyt, jonka jälkeen hän palasi maalaustelineelleen. Pojasta oli alkanut tuntua, ettei hän ollut ihan täysin normaali. Jotenkin hänestä oli outoa, että hänen molemmat tätinsä olivat vampyyreja ja isä oli ainoa ihminen.

Sabas taas vietti hurjasti aikaansa Sekelin kanssa. Hänellä oli kovin suuret paineet yrittää kasvattaa pojista kunnollisia. Niinpä hän keskittyiehkä liiaksikin Sekeliin, sillä hyvin pian Linneus alkoi tuntea itsensä ulkopuoliseksi omassa perheessään, jossa he kaikki olivat samanlaisia.

Eräänä iltana poika nappasikin taksin ja päätti lähteä kaupungin toisella laidalla sijaitsevalle ränsistyneelle talolle. Hän halusi päästä pois kotoa, sillä joka hetki häntä ahdisti lisää olla isänsä ja pikku veljensä seurassa. Talo oli pieni mutta täydellinen, jos ajatteli sen asukkaita.

Estelle oli hämmästynyt löytäessään veljenpoikansa oven takaa. ”Täti kiltti, anna mun jäädä teille”, Linneus sanoi lopulta kun Estelle maanitteli poikaa kertomaan miksi tämä oli tullut. ”Mä tunnen oloni niin ulkopuoliseksi kotona. Te kaksi olette vampyyrejä ja isä on normaali, olette mun ainoat sukulaiset, jotka ovat elossa, Estelle-täti”, poika jatkoi. Vampyyri katseli poikaa ja huokasi hiljaa. ”Soitetaan eka isällesi ja sitten, kerron sinulle, jotain mikä sinun on aika kuulla”. Estelle totesi hiljaa.

Kuten Estelle oli aavistellutkin Sabas oli kireä kuin viulunkieli poikansa karkaamisesta. Mies heitti kuumia kiviä naisen niskaa puhelimen kautta ja huusi kurkku suorana, että oli ollut todella huolissaan pojan katoamisesta. Estelle lupasi kumminkin pian palautta veljenpojan kotiin, mutta halusi, että tämä näkisi myös Estherin. Sabas lupautui mutta sanoi siskolleen, että Linneuksen olisi parasta valmistautua puhutteluun.

Eshter oli yllättynyt kotiin tullessaan kun hän löysi Linneuksen heiltä. Esther yritti jutella iloisesti pojalle, mutta sekä poika, että hänen siskonsa olivat aika vakavia. Lopulta Estelle sai sanotuksi mikä heitä vaivasi. ”Minä kerroin hänelle totuuden Esther... Totuden meistä ja Angelistä”, Estelle lausui hiljaa ja kääntyi katsomaan jäätävästi siskoaan.

”Totuuden? Minkä ihmeen totuuden, Estelle, mitä sinä oikein höpsit?”, Esther yritti vielä pelastaa tilanteen. ”Kai sinä, Linneus, tiedät, että Estelle täti on kova satuilemaan?”, Esther yritti mutta Estelle kimpaantui. ”Lopeta! Hänen oli saatava tietää se, että Angel on elossa ja että hän olisi vampyyri ehkä ilman Kerryä!”, nainen kiljaisi.

Kolmikon välille laskeutui syvä hiljaisuuus pitkäksi aikaa ja lopulta Esther huokasi. ”Linneus... Isäsi halusi suojella sinua ja kielsi meitä kertomasta Angelistä... Sabas rakasti kovin isoveljeään”, nainen totesi ja katsahti poikaan joka näytti mietteliäältä. ”Ja silti hän luopui vampyyrivoimistaan naisen takia, joka jätti meidät? Hän olisi voinut löytää sedän voimilla”, Linneus niiskaisi hiljaa.

”Tiedän” Esther sanoi hiljaa ja katsahti nopeasti sisartaan. ”Minä vien hänet kotiin... Ja Estelle tajuatko, että taisit tuhota juuri Linneuksen uskon ainoaa ihmiseen, joka hänellä on”, nainen kuiskasi ohi kävellessään. Estelle tuijotti kulmasti sisartaan takaisin. Hän oli varma, että Linneuksen olisi helpompi elää, kun hän tietäisi totuuden itsestään.

Kun Linneus astui sisälle kotiinsa, hänestä tuntui, että hän oli tullut vieraaseen paikkaan. Koko ikänsä hän oli luullut, että kantaisi pelkkiä mereneitogeenejä mutta todellisuudessa, myös hän saattaisi olla vampyyri. Ja se, että Angel-setä saattoi olla hengissä tuntui todella pahalta. Hänen isänsä ei ollut hänelle rehellinen... Miten oma isä saattoi tehdä sellaista pojallensa?

Sabas saapui heti poikansa luokse, kun kuuli tämän tulleen sisälle. ”Tajuatko kuinka huolissani olin sinusta, Lin?”, Sabas nuhteli poikaa. ”Olette tärkeimmät  ihmiset minulle. Sinä ja veljesi olette ainutlaatuisia”, mies jatkoi saarnaansa pojallensa. Mies oli oikeasti ollut todella huolissaan Linneauksesta.

Lopulta poika ei kestänyt enää. ”Ai olemme kaikista tärkeimmät vai?!”, Lin huusi täysillä välittämättä siitä, heräisikö Sekel vai ei. ”Kuinka sitten saatoit valehdella?! Angel-setä saattaa olla elossa!”, Linneus huusi isälleen päin näköä polkien jalkaansa. Poika antoi kaiken pahan olon tulla sisältään. Liian paljon oli tapahtunut lyhyessä ajassa hänen elämässään, herkkänä olentona Lin otti sen todella raskaasti.

Sabas oli kieltämättä puulla päähän lyöty kun Linneus oli lopettanut saarnansa ja marssi ylös huoneeseessa. Ylös mennessään poika huikkasi rappusista vielä jotain petturi isästä, joka ei uskaltanut olla sitä mitä oikeasti oli, olisiko se nyt muka ollut niin vaikeaa?

Sabas kääntyi eteishallissa katsomaan seinällä olevaa tanssiaiskuvaa, jossa Angel poseerasi. Hänelle tuli suunnattoman ikävä veljeään. Sabas ei oikeasti tiennyt oliko Angel elossa vai ei... Ja jos oli oliko mies vielä Elnan kanssa... Liian monet kysymykset valtasivat miehen mielen äkisti. Muistot tuntuivat raskailta kantaa, mutta vielä raskaammalta tuntuivat Linneuksen syytökset siitä, että hän ei muka uskaltanut olla mitä oli. Jonain päivänä Linneus tulisi vielä huomaamaan sen, ettei ollut helppoa olla omaitsensä ihmisten maailmassa.

Sabas pääsi yllättävän nopeasti kiinni omiin rutiineihinsa kotona. Nimittäin siivoamiseen ja laitteiden korjaamiseen. Mutta vaikka hän kuinka yritti hieroa sopua hänen ja Linneuksen välillä, poika oli ottanut pahasti itseensä tätiensä paljastuksesta. Näin ollen Sabaksen välit viilenivät entisestään sisaruksiinsa vaikkei hän tahtonutkaan sitä.

Sabaksen elämän tähti hetkiä alkoivat olla ne, kun Sekel otti ensimmäiset askeleensa tai puhui hänelle. Hyvin pian Sabas oli alkanut viihtyä erakkomaisesti enemmän kotonaan kuin ulkona. Hän oli varma ettei hän tarvinnut ketään muita kuin pojat. Mitä vähemmän hän tuntisi muita sitä helpompaa hänellä olisi.

Toisinaan Linneus yritti karata koulun jälkeen tädeilleen, mutta hänen isänsä oli käskenyt katsomaan tarkasti pojan perään. Niinpä Linneus sai jälleen syyn ärsyyntyä isällensä. Hän ei ymmärtänyt miksi hän oli kotiarestissa. Lisäksi poika ei yhtään tykännyt lastenhoitajasta ja toivoi, että pian he saisivat uuden.

Eräänä aamuna lopulta Linneuksen toivetoteutui. Heille saapui uusi lastenhoitaja, joka kertoi nimekseen Masalin. Poika oli hiukan vanhempi kuin Linneus. Kun Sabas kysyi minne ihmeeseen entinen tyttö oli kadonnut Masalin kertoi muuttoryntäyksestä, joka oli alkanut. Starlight shoren osakkeet olivat alkaneet heittelehtiä, joka kiristi entisestään asuinoloja kaupungissa.

Ennen töihin lähtöään Sabas kävi suukotamassa vielä Sekelin, joka haroi isänsä perään. Sekelistä oli toistaiseksi kasvatnut hyvissä väleissä oleva lapsi isänsä kanssa. Mies muisti kuinka hyvissä väleissä hän oli ollut myös Linneuksen kanssa, mutta lähestyvä teini ikä alkoi kiristää heidän välejänsä.

Linneusta oli oksettanut koko aamun ja hän siivosi lavuaaria. Poika halusi kovasti kouluun. Hän ei millään haluaisi jäädä kotiin uuden lastenhoitajan kanssa. Hän oli jotenkin varma, ettei tulisi tämänkään kanssa toimeen. Linneuksen käsitys koko maailmasta oli muuttunut tätien tunnustuksen jälkeen.

Mutta Masalin sai kumminkin kiinni pian pojan kiinni siitä, että tämä oli oksentamssa. ”Linneus, sinä et mene kouluun”, Masalin sanoi jyrkästi ja Lin katsahti poikaa. Hän ei tiennyt mitä olisi sanonut. Mutta ensi kertaa pitkään aikaan, hän näki rehellisyyttä Masalinin silmissä. Ehkä hän sittenkin tulisi toimeen pojan kanssa.

Ajat alkoivat todellakin olla tiukat ja Sabas ei enää tehnyt juuri yhtään voittoa kirpputori reissuillaan. Hän oli nimittäin oppinut tekemään kauppaa kansankaupassa ostelemalla ja myymällä siellä aina ei tarpeellista tavaraa. Tosin pikku hiljaa menekki alkoi hiipua sielläkin puolella ja hän ei tehnyt enää yhtä paljon voittoa kuin ennen.

Pikku hiljaa myös Linneus oli saanut ensimmäisen ystävänsä. Sillä hänestä ja Masalista oli tullut todella hyvät ystävät ja he viettivät aikaansa yhdessä myös koulun jälkeen vapaaehtoisesti.

Koska ajat olivat todella tiukat, Sabas päätti tarttua erääseen tarjoukseen, jota hänen pikku julkisuus oli tuonut tullessaan. Hän otti vastaan erään mainoskeikan, joka menikin yllättävän hyvin, mutta mies ei tajunnut millaiset pyörät se saisikaan liikkeelle.

Sillä pian Sabaksen naama komeilikin useammassa mainoksessa pitkin ja poikin Simlandiaa. Mutta pian hän saisi kokea myös julkisuuden kurjemman puolen.

Edellinen   Seuraava